tiistai 15.7.2019 Rauni, Rauna

Lapinlahden ja Varpaisjärven paikallislehti

Toimittaja haastateltavana

Toimittajan perustyötä on haastatteleminen. Mutta kun työskentelee toimittajana paikallislehdessä, myös haastateltavana oleminen on ihan peruskauraa. Ei ole ollenkaan tavatonta, että haastattelukeikalla varsinaiseen asiaan päästään vasta sen jälkeen, kun haastateltava on haastatellut toimittajan.

Ja mikäpä siinä. Onhan haastattelutilanne aina vähän luonnoton. Pitäisi avautua tuntemattomalle ihmiselle. Kertoa itsestään ja elämästään ilman, että keskustelukumppani kertoo mitään itsestään. Ole siinä nyt sitten avoin ja luonnollinen. Onneksi paikallislehden toimittajat ovat tottuneet siihen, että haastattelutilanteesta voi muodostua vastavuoroinen jutustelutilanne, jossa kumpikin osapuoli saa vuorollaan haastatella.

Aloittelevana toimittajana saatoin hieman hätkähtää, kun haastateltava alkoikin haastatella minua. Kettees Eskelisiä sinä oot? Missees päin asut? Onkos lapsia siunaantunna? Nykyään vastailen siviilisäätyä, perheen kokoa ja kotikylää koskeviin kysymyksiin rutiinilla – ja jopa ihan mielelläni.

Hiljattain jouduin – tai pääsin – kuitenkin hieman toisenlaiseen tulikokeeseen. Haastattelijoita olikin kymmenkunta. Vierailin nimittäin Kaskikuusen kansalaisopiston keskustelupiireissä Lapinlahdella ja Varpaisjärvellä. Tällä kertaa kysymykset eivät tosin käsitelleet yksityiselämääni, vaan paikallislehteä, toimittajan työtä ja media-alan tulevaisuudennäkymiä. Hyviä kysymyksiä ja mielenkiintoisia kannanottoja. Kiitos keskustelupiiriläisille vielä tätäkin kautta!

Monet haastateltavien esittämistä kysymyksistä ovat sellaisia, joita osaan jo odottaa. Aina silloin tällöin haastateltava saa kuitenkin toimittajan hiljaiseksi. Toistaiseksi yllättävin kysymys joka minulle on juttukeikalla esitetty, ei liittynyt perhesuhteisiini, sukujuuriini tai henkilöhistoriaani. Kysymys, joka veti tämän toimittajan hetkeksi sanattomaksi, kuului:

”Minkäslainen perunankuorimisveitsi sinulla on?”

Nopeasti sain puhekykyni takaisin ja kerroin, että ”ihan tavallinen”. Juttukeikalta palasin uusi perunankuorimisveitsi kameralaukussani. Ei ihan tavallinen, mutta sitäkin parempi. Ahkerassa käytössä on edelleen. Kiitos!

Jätä kommentti

*