Metallimusiikki on pelastanut Juho Nousiaisen hengen – perjantaina hän tarjoilee yleisölle matkan raskaaseen musiikkiin

Kuusitoistavuotias Juho Nousiainen kertoo, että häntä luullaan usein parikymppiseksi.

Se ei ole ihme. Alapitkän Kinnulanlahden vanhassa kyläkaupassa vanhempiensa luona asuva Nousiainen on huomattavan itsevarma tapaus. Se kuuluu kitaransoitossa, tulee ilmi jutellessa ja tuntuu kädenpuristuksessa.

– Olen tehnyt musiikkia seitsemänvuotiaasta asti, kun aloin soittamaan kitaraa. Kahdeksanvuotiaana taisin äänittää ekan biisin. Samalla opettelin muut soittimet: pianon, kiipparin, rummut ja basson, Nousiainen luettelee.

Sille tielle hän on jäänyt. Nyt lukiota aloittavalla nuorella miehellä on kotistudio, asiakkaita, kolme suoratoistopalveluissa julkaistua albumia ja keikka tulossa. Biisejä hän arvelee elämänsä aikana kirjoittaneensa noin tuhat.

– Mielessä pyörii koko ajan riffejä, melodioita ja sitaatteja lauluihin. Kun menen nukkumaan, silloin aivot lepäävät. Muuten aina tuntuu siltä, olinpa koulussa tai saunassa, että pitäisi olla muistiinpanovälineet mukana.

Suomen Asutusmuseon loppukesän ohjelmaan Alapitkällä ovat perinteisesti kuuluneet latotanssit ja haitarinsoitto. Niiden lisäksi museon Puimalakahviossa esiintyy tulevana perjantaina Juho ”Zacari” Nousiainen, museon kesätyöntekijä.

– Saattaa tulla semmoinen keikka, ettei ole sellaista musaa Alapitkällä ennen kuultu, muusikko naurahtaa.

Puimalassa kuullaan Nousiaisen soolokeikka, jonka settilista koostuu hänen kirjoittamistaan metallibiiseistä. Hän laulaa ja soittaa kitaraa soolona esiintyen, loppu tulee taustanauhalta.

Metalli antaa voimaa mutta myös vie negatiivista voimaa ulos.

Idea harvinaislaatuiseen keikkaan syntyi, kun Asutusmuseon väki kyseli, voisiko kesätyöntekijän musiikki houkutella paikalle nuoria kävijöitä.

– Mummotkin saa tulla, jos pysyy tekohampaat suussa, Nousiainen tähdentää.

Hän toivottaa paikalle niin metallipäät kuin heidät, ketkä haluavat tutustua metalliin.

Se on genre, josta Juho Nousiainen elää – kirjaimellisesti.

Nousiaisen kuuteentoista vuoteen on mahtunut myös paljon vaikeita asioita, ja sen hän sanoo hyvin suoraan. Joskus musiikki, nimenomaan metalli, on ollut ainoa syy jatkaa seuraavaan päivään.

– Metallimusa on pelastanut henkeni montakin kertaa. Kyllä minäkin kuulun niihin, jotka ovat yrittäneet täältä lähteä pois. Mutta metalli ja kaikki muu musiikki on vetäissyt hihasta, että mennäänpä mieluummin tätä reittiä.

Raskaat aiheet ovat osa raskasta musiikkia, ja kun laulujen sanoja kuuntelee, tietää, ettei ole yksin kaikkein vaikeimpienkaan tunteiden kanssa.

– Metalli antaa voimaa mutta myös vie negatiivista voimaa ulos. Monella bodaajalla on salisoittolistalla metallia, vaikkei muuten sitä kuuntelisi.

Tärkeää tässä musiikissa on ilmaisuvoiman lisäksi myös yhteisön voima.

– Millään muulla genrellä ei ole niin vieraanvaraista yhteisöä. Vaikkapa räpissä uutta kuuntelijaa tai tekijää saatetaan katsoa vähän kieroon, mutta näissä metallipiireissä ihmiset otetaan lämpimästi ja reilusti vastaan.

Metallin ilmaisukeinoja käyttämällä Nousiainen on voinut kirjoittaa lauluja muun muassa mielenterveysongelmista, aggression tunteesta sekä pettymyksestä ihmisiin ja ihmiskuntaan.

Musiikki alkaa olla Juho Nousiaiselle jo työtä, hän sanoo. Kaksi vuotta sitten hän alkoi ottaa studiolleen vastaan asiakkaita, joille hän äänittää ja miksaa musiikkia kevytyrittäjänä. Lisäksi hänelle on lähetetty asiakkaiden äänittämiä raitoja, jotka hän on miksannut.

Cult House Productions -nimisellä studiolla on äänitetty tähän mennessä jo muun muassa heavya, rockia, bluesia, punkia ja ”jazz-tilutuksia”.

Asiakkaiden lisäksi hän on saanut jonkin verran tuloja striimauksista. Haunted Midwinter -metalliduon ensialbumi sai viime vuonna viidessä päivässä yli 10 000 kuuntelukertaa Spotifyssa, mikä löi nuoret muusikot ällikällä ja sai suomalaista metalliskeneä tarkastelevan Kaaoszine-julkaisun kiinnostumaan.

– Kymmenen vuoden päästä haluaisin, että olisi vähän enemmän keikkoja takana ja tulossa. Että olisi pikkuisen enemmän paikalle tulijoita ja entistä laadukkaampaa musiikkia, että olisin kehittynyt lisää. Että hommat olisivat astetta isommalla levelillä, nuori mies visioi.

Juho ”Zacari” Nousiainen Asutusmuseon Puimalakahviossa (Asutusmuseontie 52, Alapitkä) perjantaina 12.8. kello 18. Tapahtuma on maksuton.