Lucia-mummo-ehdokkaat esittäytyvät – äänestys alkaa tänään ja päättyy 10. joulukuuta

Aili Pössi, Ulla Karhunen, Sinikka Lappalainen ja Anja Jäppinen, ovat tämän vuoden Lucia-mummo ehdokkaita. Mirja Leinonen
Tero Joutselainen

Tero Joutselainen

Vuoden 2021 Lucia-mummon äänestys on alkanut. Nyt valittava Lucia-mummo on järjestyksessään 11. Yleisöäänestykset alkoivat kymmenen vuotta sitten.

Lucia-mummoa voi äänestää 10.12. saakka sähköpostilla matti.liisa@mattijaliisa.fi tai postikortilla Matti ja Liisa, Juhani Ahontie 2, 73100 Lapinlahti.

Lucia-mummoperinne sai alkunsa Lapinlahdella vuonna 2010. Tuolloin vanhusten päivätoiminnassa työskentelevä viriketoiminnanohjaaja Tuula Kuki-Pöllänen sai Lucian päivän aamuna päähänpiston: järjestetään päivätoiminnan asiakkaiden kesken Lucia-äänestys. Näin tehtiin, ja lippuäänestyksellä asiakkaat valitsivat keskuudestaan Lucia-mummoksi Kaija Vidbomin.

Matti ja Liisa -paikallislehden toimituksessa ihastuttiin ideasta, ja ehdotettiin että seuraavana vuonna äänestys voitaisiin järjestää avoimena yleisöäänestyksenä lehden välityksellä. Näin tehtiin, ja tehdään tänä vuonna jo 10. kertaa.

Tänä vuonna kaikki neljä ehdokasta ovat yli 80-vuotiaita. Ehdolla Lucia-mummoksi ovat työterveyshoitaja Sinikka Lappalainen, 91, sosiaalityöntekijä Aili Pössi, 87, keittäjä Ulla Karhunen, 84 sekä siivooja Anja Jäppinen, 83.

Yleisöäänestyksen voittanut mummo kruunataan vuoden 2021 Lucia-mummoksi Lucian päivänä Jussinpihassa 13.12. kello 15 alkavassa juhlassa.

Mummot löytyvät myös Facebookista ja Instagramista nimellä Lucia-mummo.

Sinikka Lappalainen, 91

Sinikka Lappalainen, 91. Mirja Leinonen

Iisalmesta syntyisin oleva Sinikka Lappalainen on käynyt sairaanhoitajaopiston Helsingissä 50-luvun alkupuolella. Hän on tehnyt työuransa työterveyshoitajana Kuopiossa. Hänen miehensä on Varpaisjärveltä.

– Meillä oli ennestään kesämökki Varpaisjärvellä ja aina sitä puhuttiin, että rakennetaan talo järven rannalle ja muutetaan sinne, kun päästään eläkkeelle. En ollut ennen Varpaisjärveä asunut maalla.

Sinikalla on yksi lapsenlapsi, mummon poika. 58-vuotiaana edesmennyt tytär teki väitöskirja äidinkielestä.

Sinikka oli kesällä 1944 pikkulottana Iisalmen sotasairaalassa puhelinpäivystäjänä ja apuna kanttiinissa.

– Isänmaallisuus on sellainen arvokas asia, jota olen kiitollisena ajatellut. Isä oli suojeluskuntalainen ja äiti lotta.

Iisalmessa kotiin näkyi kirkko ja vesitorni ja koulu.

– Se oli aivan ihana kasvuympäristö. Perheissä oli paljon lapsia ja jokaiselle riitti leikkitovereita. Yhteislyseo oli oikeastaan meitä vastapäätä. Joka perheessä ainakin yrittivät päästä oppikouluun, siihen kasvettiin.

Ensimmäiset lapinlahtelaiset hän kohtasi jo kouluaikana. Lapinlahtelaisia tuli Iisalmeen kouluun.

– Luokalleni tuli 12 lapinlahtelaista. Sanottiin että junalaisten luokka, kun kulkivat aamuin illoin junalla. Monen kotona kävin vierailulla. Lapinlahti tuli tutuksi monella tavalla.

– Olen myös ollut himolukija. Luen kyllä edelleen lehdet, sunnuntaisin Hesarin, Savon Sanomat ja Iisalmen Sanomat, tarkkaan kaikki, mutta jos aloitan jonkun kirjan, niin jostain syystä jää se nyt kesken.

– Mukava pitäjä on tämä Lapinlahti. Olen esitellyt meidät näkövammaisten lomapaikassa käydessämme, että olemme Sinikka ja Väinö Lapinlahden taidepitäjästä, mikä on herättänyt ihastusta.

Aili Pössi, 87

Aili Pössi, 87. Mirja Leinonen

Salmista Mantsinsaaresta lähtöisin oleva tuplaevakko Aili Pössi on tehnyt elämäntyönsä sosiaalityöntekijänä.

– Opiskelujen jälkeen leipää riitti. Siihen aikaan ei tarvinnut ajatella, kuinka kauaksi aikaa tätä riittää.

Eläkkeelle hän jäi Juuan kunnasta, johon päätyi Karttulan ja Nurmeksen kautta.

– Se oli helppoa työtä, kun pienessä kunnassa tunsi kaikki asiakkaat.

Ailin isä oli armeijan palveluksessa Mantsinsaaren tykistössä. Välirauhan aikaan hän aloitti koulun saaressa.

Lapin sodan jälkeen perhe sai tilan Maaningalta.

– Meitä oli neljä tyttöä ja isä oli sitä mieltä, että tilan jatkajaa ei tule. Hän osti Alapitkältä pienen maatilan hyvällä metsällä.

Aili palasi Alapitkälle työuran jälkeen.

– Meitä tuli paljon sinne eläkeläisiä.

Nyt koti on Jussinpihan pihapiirissä.

– Kun kuljin bussilla Alapitkältä Lapinlahdelle ja kävelin tästä ohi Tokmannille, niin ajattelin, että kun olen vanha ja vaivainen niin tuonne haluan asumaan.

Eläkepäivät ovat kuluneet ortodoksikirkon piirissä.

– Päiväthän menivät niin, ettei kerkiä edes kiinni tarttua. Olin Alapitkän tsasounan isännöitsijä 23 vuotta. Isä oli ensin ja sitten äiti. Tehtävä kulki suvussa, siihen oli kasvanut.

Aililla on kaksi poikaa, saman verran miniöitä ja kuusi lastenlasta papista ammattisotilaaseen.

Mies kuoli, kun pojat olivat 10 ja 12.

Aili neuloo ja lukee ja on käynyt konserteissa ja teatterissa Kuopiossa ja Helsingissä.

– Töissä ollessa ajattelin, että kenkälaatikoissa olevat valokuvat järjestän eläkkeellä. Siellä ne vielä on. Kuvien nimeäminen aikanaan on tärkeää. Mantsinsaaresta tekivät kirjaa. Minä alan jo olla vanhimpia asukaista, mutta en osannut auttaa. Tutun näköisiä mutta en muista lapsuudesta.

Ulla Karhunen, 84

Ulla Karhunen, 84. Mirja Leinonen

Lapinlahdella ikänsä asunut Ulla Karhunen oli 20 vuotta Monarin keittiöllä keittäjänä. Ruoanlaiton taidon hän on oppinut ilman kouluja.

– Alussa olimme äidin kanssa yrittäjinä. Kun maantietä rakennettiin, pidimme ruokalaa. Jatkoin työtä itsekseni. Siihen aikaan ei ollut pitojen laittajia. Sitä työtä otettiin, mitä oli ja aina tuli uusia töitä eteen.

Työ kunnassa alkoi Savonjärven koululla, jossa hän oli keittäjänä neljä vuotta.

– Ja kun se lopetettiin, sain siirron kylälle. Ensin lukiolle ja sitten Monarille.

Käsityöt sujuvat vielä hyvin.

– Etsin koko ajan uusia ohjeita. Koitan päärustinkia pitää kunnossa. Eläkkeelle päästyäni oli jatkuvasti puilla 25 metriä mattoa luotuna.

Lenkkeilykin oli mieleen.

– Työssä nauroivat, kun viikonloppuna vielä lenkille läksin, vaikka jo kuljin joka päivä töihin 10 kilometrin edestakaisen matkan pyörällä.

– Äänikirjoja olen oppinut kuuntelemaan ja olen mukana virtuaalisessa viriketoiminnassa. Elämään on sisältöä tullut. Olen kuin uudestisyntynyt, kun pääsen ihmisten kanssa tekemisiin. En osaa sitä edes kuvailla, miten ihanalta tuntui, kun sai vaihtaa ajatuksia.

Tabletti tuli pelastamaan kahdeksan kuukauden osastojakson jälkeen.

– On kunnalta hyvä, kun järjestivät nämä netit vanhuksille. Aika yksinäisiä ovat monet.

Ullalla on neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta.

– Nyt olen kuusi vuotta asunut itsekseen mökissä. Kotona pystyn liikkumaan rollaattorilla. Kotihoito käy kolme kertaan päivässä. Koti on ajanmukainen sillä tavalla, että pääsen ympäri huushollissa ja pesuhuoneeseen.

Seniorisaunakin on rakennettu kotimökkiin.

– Pitää katsoa kuntouttajan kanssa, pääsenkö lauteille.

– Yksi elämän kohokohtia on, kun on tässä piirissä, toteaa Ulla Lucia-mummojen kuvauspäivänä.

Anja Jäppinen, 83

Anja Jäppinen, 83. Mirja Leinonen

Jo 19-vuotiaana Lapinlahdelta lähtenyt ja eläkkeellä takaisin palannut Anja Jäppinen kertoo elävänsä elämänsä parasta aikaa.

Kotoa hän sai maailmalle parhaan perinnön. Invalidiperheessä oppi tekemään työtä.

Töitä hän teki siivoojana Helsingissä ja Espoossa.

– En ole koskaan sanonut, että vain siivooja. En ole häpeillyt ammattiani.

Anja oli kaikkiaan 25 vuotta töissä legendaarisella Tavastialla. Puheessa vilahtelevat rokkarit vuosikymmenten varrelta.

– Työläs paikka se oli siivota ja juhlinnan jäljet olivat monesti melkoiset, kun juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet ottivat ilon irti.

Dingo-huumasta hän muistaa, kun pöydät hajosivat tanssijoiden alla ja seiniin oli maalattu huulipunalla rakkauden osoituksia.

– Hirveän paljon tunnen muusikoita. Mukavia muistoja on paljon. Vaikeista tilanteistakin selvittiin. Juhani Merimaata arvostan johtajana hyvin paljon.

– En kuitenkaan tottunut Helsinkiin ja pääkaupunkiseutuun vuosikymmenten aikana.

Hän palasi kotipaikalleen lähelle Väisälänmäkeä.

– Maailman kaunein ja paras paikka. Joka ikkunasta näkyy järvi.

– Kesällä olen paljon ulkona – niin paljon kun pystyn.

Loppusyksyllä ja talvella ulkoilu tapahtuu tunnin tai kahden jaksoissa lasiverannalla.

– Jalat ovat eri mieltä pään kanssa, toteaa hän liikkumisesta.

– Kun tulin takaisin, en yli kymmeneen vuoteen kaivannnut omasta rauhasta mihinkään. Jussinpiha tuli siihen, kun alkoi tuntua, että jos jotain olisi.

Anjalla kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja neljä vielä seuraavaa polvea, ”mutta ne ovat kaikki siellä etelässä”.

– Aikanaan kolmen lapsen huoltajaksi jäätyäni minun on pitänyt aina päättää kaikki asiat itse.

Lucia-mummoa voi äänestää 10.12. saakka sähköpostilla matti.liisa@mattijaliisa.fi tai postikortilla Matti ja Liisa, Juhani Ahontie 2, 73100 Lapinlahti.

Mummot löytyvät myös Facebookista ja Instagramista nimellä Lucia-mummo.

Kommentoi