Tämä kuva Topi Matilaisesta julkaistiin hänen 60-vuotishaastattelussaan elokuussa 1992. Haastattelijana toimi "Topin sivupersoona". Matin ja Liisan arkisto

Topi tuumaili: Lipeäkalat säilyvät lumihangessa sitä varmemmin, mitä isompi tuisku tulee -– Lue legendaarisen pakinoitsijan vinkit joulunviettoon

Topi Matilainen

Pakina on julkaistu Matissa ja Liisassa 7.1.1971

Joulu on sitten taas mennyt. Tällä kertaa joulunvietto onnistui niin hyvin, että on syytä merkitä muistiin vastaisen varalle millaisia toimenpiteitä tarvitaan tänä maailmanaikana hyvän joulun ja joulumielen aikaansaamiseksi.

Ensinnäkin on hankittava riittävästi lapsia, jotka perunannostosta lähtien alkavat hienovaraisesti muistuttaa vanhempiaan joulun lähestymisestä ettei joulu vain pääsisi tulemaan yllättäen.

Me emme oikeastaan tarvinneet päättää, ettemme tänä vuonna ostaisi mitään kalliita lahjoja vaan asia lankesi ikään kuin luonnostaan jo sillä perusteella että joulu on tavallaan hankalasti sijoitettu joulukuulle, jolloin on muitakin rahansijoitusmahdollisuuksia yllinkyllin.

Ravintopuoli ratkaistiin perinteellisesti lainaamalla kinkku ja pakastamalla lipeäkalaa lumihankeen. Tätä pakastusmenetelmää tulen toisellakin kerralla suosittelemaan halpuutensa ja säilymisvarmuutensa vuoksi, nytkin sattui isompi tuisku sen jälkeen ja niitä kaloja ei ole vieläkään löydetty. Kertaakaan aikaisemmin en ole yhtä turvallisella mielellä syönyt perunoita kuin tänä jouluna ilman lipeäkalanruotoja. Keitimmekin perunoita joka aterialle siltä varalta että kalat sattuisivat kuitenkin löytymään.

Varsinaiset toivelahjat eivät ole välttämättä kalliita. Koira sattui aatonaattona katoamaan kylän koirien mukaan ja kun sitä oli vuorokausi itketty oltiin sitä mieltä ettei mikään olisi sen parempi joululahja kuin koiran takaisintulo.

Lapset varoittivat isää tarpeeksi ajoissa ettei tämä unohtaisi pyytää naapurin poikaa pukiksi, sanoivat uskovansa paremmin tuttuun pukkiin ja niin olivatkin suurimmat järjestelyt saatu loppuunsuoritetuiksi, kun kuusi löydettiin laajojen etsintöjen jälkeen tuvan päästä pellon reunasta.

Aattoiltana sytytettiin kynttilät niinkuin ennenkin ja vietiin piiloon niinkuin ennenkin, sen jälkeen kun nuorimmainen oli kaatanut ne pöytäliinalle. Juhlamieli kohosi riemuksi, kun koira tuli kotiin hengissä ja kun pukki oli antimensa jakanut. Äidille tullut deotoranttipullo oli tosin haljennut pakkasessa, mutta sen sisältämät kauniit ajatukset sulatettiin aspiriinipurkkiin talteen.

Jokainen uskoi joulupukkiin, varsinkin kun hänen mentyään tuli tuttu naapurin poika kahville ja kertoi pukin tulleen vastaan. Jokainen oli saanut pukilta enemmän kuin oli osannut odottaa, äiti tuoksui pitkän matkan päähän jouluhyvälle, koira oli kotona ja pienimmätkin nukkuivat viimein rakkain lahjansa kainalossaan. Ilma oli sakeana suuren perhejuhlan tuntua.

Taisi olla oikeassa se vanha viisas naapurin mies joka sanoi ennen joulua, että joulu on hyvä juhla, mutta sen takia pidetään suotta suuri rynnistys.

Hyvää uutta vuotta vain kaikille.

Varpaisjärveläinen Topi Matilainen (1932–2017) kirjoitti pakinoita Mattiin ja Liisaan 1970- ja 1980-luvuilla Topi tuumaili -palstallaan.

Etusivulla nyt