Pekka Torviselle jalkapallo on elämäntapa. Tero Joutselainen

Matti ja Liisa 50 vuotta: Lempeä juoksuttaja vetää parhaina päivinä kolmet treenit – Pekka Torvinen muistaa joka ainoan omalle kohdalle osuneen valmentajan

Tero Joutselainen

Tero Joutselainen

Kun kysyy Lapinlahden Pallon seuratoimijalta, millainen ihminen on Pekka Torvinen, niin pintaan nousee helposti arvopohja, halu kasvattaa nuoria myös osaksi yhteisöä, jossa huolehditaan muistakin asioista kuin vain pelaamisesta.

Varainkeruukin on tapa toimia yhdessä ja madaltaa lasten ja nuorten harrastuksen kustannuksia, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus olla mukana taustasta riippumatta.

52-vuotiaalle Torviselle jalkapallosta tuli elämäntapa jo lastenvaunuissa kentän laidalla. Seurassa ja joukkueessa pelaaminen alkoi Juankosken Pyrkivässä kuusivuotiaana.

– Meillä oli siinä mukava kaveripiiri, joka aloitti yhtä aikaa. Toistakymmentä poikaa. Pelasimme likipitäen samalla porukalla A-nuoriin asti.

Jalkapalloinnostus oli Juankoskella uran alkuaikoina kovaa, kun Juankosken Pyrkivä pelasi kakkosessa 70-luvun lopulla. Torvinen nousi itse 14-kesäisenä edustusjoukkueeseen. Tuolloin joukkue pelasi kolmosessa. Pyrkivän suurella sydämellä työtä tekevät aktiivit jättivät pysyvän jäljen Torviseen.

– Itsekin on omaksunut sen, että kun johonkin lähtee, niin sitten pitää mennä kanssa.

Pistäkää lapset harrastamaan. Lajilla ei ole niin väliä.

Lapinlahdelle Torvinen muutti vuonna 1991.

– Pelasin vielä Juankoskella muuton jälkeen ensimmäiset vuodet. Pelaajaura loppui tavallaan 1996, kun jalka meni sellaiseen kuntoon, että ei enää oikein tullut mitään täyspainoisesta pelaamisesta.

Viimeiset vuodet kulkivat LaPan joukkueessa. Vihoviimeiseen pelivuoteen -99 ei enää mahtunut kuin yksi peli ja kolmas leikkaus.

– Lääkäri patisteli uimahallin puolelle jumppaamaan. Pelaaminen jäi siihen.

Rooli vaihtui valmennukseen ja ensimmäinen tyttöjoukkue kasattiin. Joukko hajosi aikanaan, mutta nämä neljän-viidentoista ikäiset tytöt aloittivat siis ajan, joka on johtanut naisten joukkueen nousuun kakkosen portille nyt 20 vuotta myöhemmin.

Valmentajat valmentavat, vanhempien tehtävä on kasvattaa, kannustaa, kuljettaa ja kustantaa.

Vaikka jalkapallo elää kukoistuskautta, ei tilanne missään tapauksessa ole hyvä.

– Ikäluokat ovat niin pieniä, että harrastajia ei löydy lajin pariin. Siinä on sellainen huolenaihe, joka koskettaa koko aluetta.

Sama murhe on lajilla kuin lajilla. Ja lajin sisällä on tehtävä yhteistyötä seurojen välillä.

– Lajien välisen yhteistyön, kun saisi vielä paremmin toimimaan, miettii Torvinen.

Vaatimustaso alkaa vaan olla sarjoissa sellainen, että nuoret eivät edes jaksa monessa lajissa olla mukana. Tempo on muuttunut sekä kentällä että normaalielämässä. Kiire painaa koko ajan.

Omat valmentajat olivat Pekka Torviselle tärkeitä aikuisia. Eemeli Kauppinen, Aaro Tuppurainen, Onni Lisitsin ja Remu Räisänen ovat hänen valmennettaviaan. Tero Joutselainen

Torvinen kannustaa mukaan seuratyöhön. Turhaan kuulemma pelätään, ettei osaaminen riitä.

– Paljon joukkueessa toimimisesta on kuitenkin sitä, mitä lasten kanssa tehdään ihan päivittäin. Joukkueenjohtajan vastuitakin voi jakaa useammalle.

Apuvalmentajana pääsee myös helposti liikkeelle.

– Jos käy pari viikkoa seuraamassa harjoituksia, pystyy jo pienimpien kanssa toimimaan. Harjoittelu on leikkiä, ohjaamista tekemiseen ja liikkumiseen. Siitä sitten on mahdollista kouluttautua, jos halua riittää. Vapaaehtoisuuteenhan tämä perustuu, mutta tukea saa aina.

Vanhempien kanssa yhteistyö sujuu hyvin.

– Valmentajat valmentavat, vanhempien tehtävä on kasvattaa, kannustaa, kuljettaa ja kustantaa. Se riittää heille, jos eivät sitten ole mukana joukkueen toiminnassa, naurahtaa Torvinen.

Pekka Torvista pidetään valmentajana, joka odottaa sitoutumista ja työntekoa.

– Mutta ei liian tosissaan pidä lasten kanssa lähteä liikkeelle, pitää olla leikki mukana. Iän mukaan pitää mennä, enemmän se on sellaista kasvatuksellista. Siinä sivussa opetellaan jalkapallotaitoja.

Kilpailullinen pelaaminen alkaa 12 vuoden iässä, kun alkaa tilastointi.

– Pikkuisen aikaisin on sekin. Saisi olla korkeampi vielä.

Valmentajat ovat tärkeitä aikuisia lapsille. Torvinen itse muistaa joka ainoan omalle kohdalle osuneen.

– Jokaiselta heiltä kannan jotain mukanani.

Maailma on muuttunut ja valmennus samalla. Enää valmentaja ei ole samanlainen auktoriteetti kuin ennen.

– Pitää toki edelleen olla tietyllä tavalla, eri tavalla.

Kuvaisiko eriä tapaa se, että Torvista on kutsuttu myös lempeäksi juoksuttajaksi.

Ihminen on onnellinen, kun saa tehdä jotain sellaista, josta pitää. Virallisesti Torvinen on LaPa-95:n varapuheenjohtaja. Hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 1997.

– Toistakymmentä tuntia päivässä tulee touhuttua. Harjoituksia on vedettävänä yhdestä kolmeen joka päivä.

Tähän tulee yhden työpäivän verran paperihommia päälle.

Se touhuaminen on valmennusta ja samalla kasvatusta. Nuoret muuttavat pois, vaihtavat lajia tai löytävät uusia mielenkiinnon kohteita. Sekin kuuluu asiaan.

– Omien ja poikieni pelivuosien jälkeen tämä on mukava tapa olla lajissa mukana.

Poikia Torvisella ja hänen vaimollaan on kolme, lapsenlapsiakin jo neljä.

Nuorin pojista toi Torvisen itse asiassa takaisin lajin pariin, kun hän oli poissa lähes kymmenen vuotta vuosituhannen alussa.

– Ensin meni selkä kesken kauden. En pystynyt kuin kippurassa käpöttelemään.

Perään tuli kolme sydäninfarktia, 2006 viimeinen.

– Huonoimmillaan meni puolenkymmentä vuotta, että ei oikein jaksanut edes seurata jalkapalloa. Vuosikymmenen lopulla nuorimmainen kuitenkin alkoi harrastaa jalkapalloa ja veti kentän reunalle. Sitten hiljalleen penkin taakse. Sillä tiellä ollaan nyt.

Nyt on jatkoaikaa jo pelattu aika pitkästi. Selkä antaa välillä merkkiä olemassa olostaan, mutta pumpun kanssa ei ole ongelmia, kun lääkitys on kunnossa.

– Ohjatessa ja penkin takana pääsee liikkumaan sen mitä pystyy ja tarvitsee. Kaikkea ei nyt enää pysty näyttämään oman esimerkin kautta mitä haluaisi, mikä on hyväkin, ettei käy pumpun päälle, naurahtaa Torvinen.

Lähetetäänkö terveisiä lopuksi?

– Pistäkää lapset harrastamaan. Lajilla ei ole niin väliä. Liikunnan kerrannaisvaikutukset yhteiskunnalle ovat miljardiluokkaa.

Lapinlahtelainen tapa pitää liikunta maksuttomana saa Torviselta kiitosta. Nyt hän odottaa, että päättäjillä on pelisilmää sen verran, että tekevät oikeanlaisia päätöksiä laittaa jalkapallon ja samalla myös koululiikunnan olosuhteita kuntoon.

Tekonurmikentän rakentamisen on suunniteltu tapahtuvan kahden tulevan vuoden aikana.

Etusivulla nyt