Matti ja Liisa 50 vuotta: Paluumuutto mahdollistui, uralla on voinut edetä – Kahden työntekijän tarinat valottavat, miksi Valiolla viihdytään usein eläkkeelle asti
Valiolla tehdään paljon pitkiä työuria. Pituutensa puolesta Risto Leppäsen lähes 40 vuotta kestänyt ura Valion palveluksessa ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen. Jotain muuta ainutlaatuista tai ainakin epätavallista miehen työhistoriassa sen sijaan on.
Leppäsen ura Suomen suurimman maidonjalostajan palveluksessa on nimittäin edennyt hieman nurinkurisessa järjestyksessä.
– Ensin myin Valion tuotteita melkein 30 vuotta, nyt olen kymmenen vuotta valmistanut niitä.
Lähitulevaisuudessa koittavien eläkepäivien varalle Leppäsellä on leikkimielinen suunnitelma, joka täydentäisi ketjun.
– Jos eläkkeellä ostaisi maatalon, laittaisi muutaman lehmän ja myisi maidot Valiolle raaka-aineeksi, mies velmuilee.
Pörsänmäestä kotoisin oleva Leppänen vietti lapsuutensa pientilalla, jossa oli puolenkymmentä lehmää.
Ruuhka-Suomen ainaista kiirettä en kaipaa.
Risto Leppänen
– Muistan miten vietiin maitokärryillä pönttöjä tien varteen, hän muistelee 60-luvun maitotilan arkea.
Elämä kuitenkin kuljetti kaupunkiin: ensin Iisalmeen ja sitten Helsinkiin asti.
Helsinkiin muutettuaan Leppänen alkoi etsiä töitä. Varastohommat kiinnostivat. Valion Pitäjänmäen tehtaan pakastevarastolta tärppäsi, ja Leppänen aloitti työt kesällä 1982.
Neljä vuotta kului niissä hommissa ja sen jälkeen pari vuotta jakeluauton kuljettajana. Työn ohessa Leppänen opiskeli markkinoinnin perustutkinnon kautta kauppateknikoksi. Vuonna 1989 hänelle aukesivatkin uudet haasteet tutulla työnantajalla, kun hänet palkattiin myyntiedustajaksi.
Pitkään Leppänen myi jäätelöitä ja hoiti jäätelökioskitoimintaa. Kun Nestlé osti Valion jäätelöliiketoiminnan, olisi Leppänen saanut siirtyä sen palvelukseen. Hän kuitenkin jäi mieluummin Valiolle.
Juustontuotanto oli minulle täysin uusi maailma.
Risto Leppänen
– Minulle sanottiin, että on meillä näitä tuotteita joita myydä.
Tuotteet vaihtuivat toisiin, ja Leppänen jatkoi kaupankäyntiä suurtalouskeittiöiden ja tukkuliikkeiden kanssa.
Myyntityö oli innostavaa ja haastavaa. Leppänen alkoi kuitenkin kaipailla elämänmuutosta, rauhallisempaa rytmiä elämäänsä. Voisiko Helsingin ruuhkista päästä vähän väljemmille vesille?
Lapset olivat aikuistumassa, joten muutto kotiseudulle alkoi tuntua mahdolliselta ajatukselta.
Juustonvalmistuksen prosessit ja niihin liittyvä tekniikka alkoivat kiinnostaa, kun niitä pääsi läheltä näkemään.
Petri Junnilainen
Risto Leppäsen paluumuuton mahdollisti työnantaja.
– 2010 sain sisäisen siirron Lapinlahden juustolaan valmistuksenohjaajaksi, hän kertoo.
Vaikka työnantaja oli tuttu jo melkein 30 vuoden ajalta, oli uusi työ todella aivan uutta. Aluksi siinä oli omat haasteensa.
– Juustontuotanto oli minulle täysin uusi maailma. Pääsin ruohonjuuritasolle näkemään miten maito tulee tiloilta ja muuntuu monen vaiheen jälkeen erilaisiksi laadukkaiksi juustoiksi.
Entinen myyntiedustaja pääsi siis näkemään, miten hänen myymänsä tuotteet olivat valmistuneet – eikä ainoastaan näkemään, vaan myös olemaan mukana tuotantotiimissä niitä valmistamassa.
Juustolasta ja Lapinlahdelta löytyi Leppäsen kaipaama rauhallisempi elämänrytmi.
– Ruuhka-Suomen ainaista kiirettä en kaipaa, hän kokee.
Päivätyö vaihtui kolmivuorotyöhön, mutta sitä Leppänen ei ole kokenut raskaaksi. Työpaikka sijaitsee ihan kulman takana kotoa, joten yövuoron jälkeen pääsee nopeasti nukkumaan.
Harrastuksia ja virkistystä tarjoaa kotipiha ja lähiluonto: puutarhanhoitoa, koirien kanssa ulkoilua, metsästystä, kalastusta, marjastusta ja sienestystä.
Leppänen sanoo, että monesta hyvästä asiasta joita Lapinlahti asukkailleen tarjoaa, on osaltaan kiittäminen Valiota.
– Kyllä Valio pitää Lapinlahtea jaloillaan työllistämällä satoja ihmisiä tehtaalla ja maitotiloilla.
Hänelle itselleen Valiolla on lisäksi tärkeä henkilökohtainen merkitys.
– Minulle ja perheelleni se on antanut toimeentuloa jo lähes 39 vuoden ajan.
– Vauhtia hain Helsingistä, mutta nyt voin työskennellä kotiseudulla työurani loppuun.
Kontinpesusta se alkoi, ja prosessiasiantuntijaksi on vienyt
Petri Junnilaisen työura Lapinlahden juustolassa alkoi 15-vuotiaana.
– Pääsin kesätöihin emmentaljuustolan kypsytyskontteja pesemään.
Kontinpesun ohessa kesätyöntekijä pääsi tutustumaan moniin juustonteon huippuammattilaisiin, kuten pääjuustomestari Matti Koivistoon.
– Juustonvalmistuksen prosessit ja niihin liittyvä tekniikka alkoivat kiinnostaa, kun niitä pääsi läheltä näkemään.
Junnilainen päätyikin opiskelemaan meijerialaa. Opiskeluaikana kesät ja monet viikonloput kuluivat töissä juustolassa. Meijeriteknikoksi valmistuttuaan Junnilainen oli vuoden töissä Turengissa jäätelötehtaalla, mutta sen jälkeen kutsui taas Lapinlahti. Työpaikka ei ole sittemmin kertaakaan vaihtunut, mutta työtehtävät ovat.
Eri osastojen ja työtehtävien, kokemuksen ja työnteon sekä lisäkoulutusten kautta Junnilainen päätyi prosessiasiantuntijaksi. Hän vastaa juustonvalmistuksen tekniikasta ja sen ylläpidosta yhteistyössä tehtaan kunnossapidon kanssa.
Hänen mielestään asiantuntijalle on hyötyä siitä, että on itse tehnyt myös tuotantotyötä.
– Asiat ovat tuttuja ja tiedän mistä puhutaan, koska aluksi työskentelin pitkään tuotannossa.
Työvuosia 46-vuotiaalla miehellä on edessä vielä paljon. Petri Junnilainen kuitenkin toivoo aikanaan jäävänsä eläkkeelle samalta työnantajalta jolle 15-vuotiaana tuli kesätöihin.
Työnantajan vaihtaminen ei ole tuntunut tarpeelliselta, koska uralla on voinut edetä tutun ja turvallisen työnantajan palveluksessakin.
Tekniikka ja prosessit kehittyvät koko ajan, ja siksi työssäkin pitää kehittyä.
– Ja näin isossa teollisuuslaitoksessa on monenlaista työnkuvaa tarjolla, Junnilainen muistuttaa.
Tulevaisuuden työelämähaaveisiin kuuluu se, että pääsisi työskentelemään uudessa juustolassa, jollaista Valio Lapinlahdelle on suunnitellut.
– Että pidettäisiin nämä pyörät pyörimässä.
Synnyinseudulla asuminen ja työskentely ei ole Junnilaiselle ollut mikään erityinen haave tai tavoite.
– Olisin voinut päätyä muuallekin, hän pohtii.
Tärkeämpää kuin kotiseudulla työskenteleminen hänelle on se, että työ on kiinnostavaa ja motivoivaa. Sellainen työ oli tarjolla synnyinkunnassa, ja se piti Junnilaisen seudulla asumassa.
