Sergey ja Maria Ryattel haaveilivat talon rakentamisesta jo Petroskoissa asuessaan. Haave toteutui Lapinlahdella. Sergey työskentelee sähkö- ja automaatioasentajana, Maria parturi-kampaajana. Arseny on yhdeksännellä luokalla ja Emilia esikoulussa. Katri Viitaniemi

Matti ja Liisa 50 vuotta: Sergey ja Maria Ryattel muuttivat Petroskoista Lapinlahdelle 13 vuotta sitten – Lapinlahdella he ovat opiskelleet, saaneet töitä ja rakentaneet perheelleen kodin

Katri Viitaniemi

Katri Viitaniemi

Nurkassa keittiön työtasolla kiiltelee samovaari. Valokuvaa varten Maria Ryattel pyyhkäisee siitä pölyt pois. Samovaari on lähinnä koriste, hän selittää.

– Mutta kun sähköt olivat myrskyn takia poikki 12 tuntia, silloin samovaaria tarvittiin, muistelee Sergey Ryattel nauraen.

Ryattelin perheen koti Onkiveden rannalla on tyypillinen suomalainen 2010-luvun omakotitalo. Talossa kuitenkin eletään kahden kulttuurin elämää. Keittiössä valmistetaan sekä suomalaista että venäläistä ruokaa. Nelihenkinen perhe puhuu keskenään venäjää. Suomea puhutaan töissä, koulussa ja eskarissa, kaverien ja naapurien kanssa.

Perhe on asunut Lapinlahdella 13 vuotta. Ensin Lapinlahdelle muutti Sergey, joka tuli töihin paikalliselle maatilalle. Kymmenen kuukauden päästä, vuonna 2007, perässä pääsivät muuttamaan vaimo Maria ja esikoispoika Arseny, joka tuolloin oli kaksivuotias.

Petroskoihin jäi elämä, joka avioparin mukaan oli ihan hyvä. Perhe asui omistusasunnossa. Maria oli kotiäitinä ja Sergeyllä oli vakituinen työpaikka sähköasentajana sahalaitoksessa. Suomesta oli kokemusta vain parin Savitaipaleessa vietetyn mansikanpoimintakesän verran.

– Mutta halusimme kokeilla, perustelee Maria Suomeen muuttoa.

Kun aloin opiskella suomea, muutama sana tuntui tutulta.

– Ja olimme silloin rohkeampia kuin nyt, naurahtaa Sergey.

Samovaari on Sergey Ryattelin mummon vanha. Ryattelin perheen keittiössä valmistetaan usein venäläisiä herkkuja, kuten borssikeittoa ja blinejä. Katri Viitaniemi

Suomeen vetivät paitsi kokeilunhalu, myös sukujuuret. Sekä Sergeyn että Marian isovanhemmat ovat inkeriläisiä, ja heillä oli siksi mahdollisuus jonottaa Suomeen pääsyä paluumuuttajina. Jonotusajat olivat kuitenkin pitkiä muun muassa kielitaitovaatimuksen vuoksi, ja perhe ei lopulta päätynytkään Suomeen paluumuuttajina vaan työperäisinä maahanmuuttajina.

Marian serkku asui Lapinlahdella, ja hänen kauttaan pariskunta sai tietää, että Ylä-Savossa tarvittiin työvoimaa maatalouteen. Ala ei ollut tuttu, mutta Sergey tarttui tilaisuuteen.

Tehtyään maataloustöitä Lapinlahdella vajaan vuoden ajan hän sai vakituisen työpaikan kunnallisesta lomituspalvelusta.

Kyllä me olemme venäläisiä, vaikka koti on Suomessa.

Tuoreet lapinlahtelaiset ostivat keskustasta rivitaloasunnon, ja siitä remontoitiin kolmihenkisen perheen koti.

Suomen kieli piti oppia. Maria kävi kielikurssilla, mutta Sergey ei työnsä takia ehtinyt. Hän oppi kielen työssään.

– Kun aloin opiskella suomea, muutama sana tuntui tutulta, kertoo Maria.

Hän muisti ne lapsuudestaan, sillä suomi oli isovanhempien kieli.

Myös Sergey muistaa, miten mummo ja ukki puhuivat keskenään outoa kieltä, jota muut eivät ymmärtäneet. Inkeriläiset isovanhemmat eivät puhuneet suomea edes omille lapsilleen, ja kun lastenlapset sitten muuttivat Suomeen, heidän piti aloittaa kielen opiskelu aivan nollasta.

Aikuisista suomen oppiminen tuntui hankalalta, mutta Arseny oppi uuden kielen helposti mentyään kolmevuotiaana perhepäivähoitoon.

Jo Petroskoissa asuessaan perhe oli haaveillut rakentavansa joskus oman talon. Sitä he eivät silloin arvanneet, että haave toteutuisi Suomessa.

Perhe oli alkanut viihtyä Lapinlahdella, jota he pitävät sopivan rauhallisena asuinkuntana. Mieleinen paikka omalle kodille löytyi Akkalansaaresta, ja koti valmistui vuonna 2012.

Uudessa kodissa perhe kasvoi, kun tammikuussa 2014 syntyi Emilia.

Järven äärellä Ryattelit viihtyvät muun muassa siksi, että Sergey harrastaa kalastusta.

– Odotan jo että järvi jäätyy ja päästään laittamaan naapurin kanssa verkot.

Sergey harrastaa kalastusta, ja se on yksi syy miksi perhe viihtyy Onkiveden rannalla. Ryattelin perheen kuvat

Kodin lisäksi perhe on rakentanut elämäänsä ja arkeaan muutenkin. Maria valmistui kolme vuotta sitten parturi-kampaajaksi ja sai heti työpaikan lapinlahtelaisesta kampaamosta.

Sergeyllä on koko ajan ollut töitä, mutta työpaikka on pari kertaa vaihtunut.

– Olin kymmenen vuotta lomittajana, mutta sitten halusin tehdä jotain muuta.

Hän pääsikin oman alkuperäisen alansa töihin: ensin siilinjärveläiseen sähköalan yritykseen ja sitten Iisalmen Sahoille, missä hän nykyään työskentelee automaatio- ja sähköasentajana. Myös Sergey on opiskellut, suomalaiset automaatioasentajan ja sähköasentajan tutkinnot.

Arseny on Matin ja Liisan koulussa yhdeksännellä luokalla, Emilia käy esikoulua.

Venäjällä perhe on vieraillut viimeksi vuosi sitten. Yleensä käynnit ovat olleet tiheämpiä, mutta koronan takia ei isovanhempia ole päästy nyt tapaamaan.

– Mutta Skypessä puhutaan joka päivä, kertoo Maria.

Eniten Venäjältä kaivataankin sukulaisia. Alussa kun Sergey oli Suomessa yksin, hän epäili välillä ratkaisuaan.

– Silloin ajattelin, että nyt kyllä lähden takaisin kotiin.

Kun perhe pääsi tulemaan hänen luokseen, koti-ikävä haihtui. Siitä lähtien koti on ollut täällä.

Emilia Ryattel käy esikoulua. Myös hänellä on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus. Katri Viitaniemi

Kaikilla neljällä on kaksoiskansalaisuus, mutta eri perheenjäsenille se merkitsee erilaisia asioita.

Maria ja Sergey tuntevat itsensä yhä venäläisiksi.

– Venäjä on kuitenkin se kotimaa. Kyllä me olemme venäläisiä, vaikka koti on Suomessa.

Arseny, 15, kokee jo toisin. Hän on juuriltaan venäläinen ja siellä syntynyt, mutta varhaisimmat lapsuusmuistot ovat Lapinlahdelta.

– Minä olen molempia, puoliksi suomalainen ja puoliksi venäläinen, hän sanoo.

Kuusivuotias Emilia on paljasjalkainen lapinlahtelainen, jolle Venäjä on isovanhempien maa. Omaa identiteettiään hän ei vielä osaa syvällisesti pohtia.

Yksi asia kaikille on kuitenkin yhtä selvä: Lapinlahdella on koti.

Etusivulla nyt