Iloa Martti Miettisen arkeen tuovat pienet asiat, kuten lintujen puuhien ja oravien kilpajuoksun katselu. Eino Rissanen

Matti ja Liisa 50 vuotta: 97-vuotias Martti Miettinen on asunut samassa talossa lähes koko ikänsä. Yksin asuva mies ei ole yksinäinen: "Minua on onnistanut."

Eino Rissanen

97-vuotiaan Martti Miettisen keittiön ikkunan alla käy varsinainen vilinä. Talitiaiset ja muut linnut sekä oravat tietävät saavansa syötävää alapitkäläisen vanhan maatilan pihasta.

– Kilpaa juoksevat, Miettinen toteaa ja osoittaa kahta puunrunkoa kiertävää oravaa hymyillen.

Tänäkin aamuna hän on leivinuuniin tulen sytytettyään vienyt eläimille syötävää ulos.

On sunnuntai, eikä lähikauppa Alapitkällä tänään avaa oviaan – siispä Miettinen pysyy kotonaan ja käy Volvollaan asioilla seuraavan kerran huomenna.

– Elämä on sujunut entiseen malliin, mies vastaa, kun kysyn, mitä kuuluu.

Tässä talossa hän on asunut viisivuotiaasta asti. Siis vuodesta 1929.

Tyytyväinen olen nykyiseen tilanteeseen, huonomminkin voisi olla.

Jatkosodasta ja Lapin sodasta veteraanina Alapitkälle palannut Martti Miettinen jatkoi vanhempiensa tilaa.

Puoli vuosisataa hän toimi maanviljelijänä, kunnes karja sai lähteä ja eläkepäivät alkoivat vuonna 1999. Peltohehtaarit ovat edelleen vuokralla naapurille.

– Olisin voinut jäädä eläkkeelle 65 vuoden iässä, mutta jatkoin vielä kymmenisen vuotta, niin saan vähän enemmän eläkettä. Maanviljely on kallis harrastus, pientilaa pyörittänyt Miettinen virnistää, muttei kuitenkaan yhtään katkeran oloisena.

Tässä talossa Martti Miettinen on asunut vuodesta 1929 asti. "Välillä on pitänyt remonteerata", hän toteaa. Eino Rissanen

Sodissa menehtyi kaksi veljeä, sisko on nukkunut pois muutama vuosi sitten. Puolisoa Martti Miettisellä ei ole koskaan ollut.

Sitä ollaan samassa Suomi-veneessä kuitennii.

Oletko yksinäinen?

– Minua on onnistanut. Terveys on hyvä, olen pystynyt liikkumaan. Tyytyväinen olen nykyiseen tilanteeseen, huonomminkin voisi olla, Miettinen sanoo.

Hän ei ole tuntenut yksinäisyyttä ja uskoo sen olevan vireyden ja itsenäisyyden ansiota. Ruokalähetys kunnalta tulee säännöllisesti kotiin, mutta muuten hän tulee varsin hyvin toimeen itsekseen.

– Olen toimintakykyinen enkä liikaa muiden varassa.

Seuraa kaivatessaan Miettinen löytää sitä huoltoasemalta. Hän on käynyt Pöljällä Viitostuvalla viimeksi toissapäivänä.

– Siellä tulee tavattua näitä seutulaisia ja juteltua.

Edellisenä yönä Miettinen oli kaatunut talossaan.

– Huomasin, ettei tasapainoaisti toimi niin hyvin pimeässä, hän kertoo.

Pahasti ei kuitenkaan käynyt, mies vakuuttaa.

– Kun on tätä lihaa, niin kai se vähän suojaa.

Liikkua voisi enemmänkin, hän myöntää. Viime aikoina liikuntaa on tullut lähinnä hyötykävelystä.

Hyvinvoinnissa ja fyysisessä kunnossa ei kaikeksi onneksi ole tapahtunut romahduksia. Kunto ei ole heikentynyt nopeasti tai yllättäen.

– Se tullee hiljalleen. Tämä on tavallaan päinvastainen ilmiö, kun nuoruudessa voimat kasvavat hiljalleen, mies kuvailee.

– Hankaloittaahan se ikääntyminen. Mikkään ei oo niin helppoo kuin täysikuntoisena.

"En ole innostunut ruoanlaitosta. Joillekin se on harrastus", Miettinen toteaa. Hän syö mieluummin kunnan kotiin kantaman aterian tai nappaa purtavaa huoltoasemalla. Eino Rissanen

Keittiön pöydällä makaa paitsi Savon Sanomien, myös Kauppalehden numeroita. Miettinen sijoittaa osakkeisiin, on sijoittanut jo viidenkymmenen vuoden ajan.

Uutiset ovat yhteiskunnallisesti valveutuneelle eläkeläiselle ikkuna maailmaan. Mieli on pysynyt terävänä lehtiä lukemalla ja televisiota katselemalla.

– Pohdiskellut olen, vaikka ei sillä käytännön merkitystä ole. Aivotoiminnalle se on varmaan hyväksi.

Miettisen 97 elinvuoden aikana Suomi on kulkenut läpi kolmen sodan, kaupungistunut, vaurastunut, globalisoitunut, digitalisoitunut – valtavia rakennemuutoksia on tapahtunut.

Mitä mies ajattelee maailman menosta ja Suomen suunnasta? Miettinen pohtii hetken, ja päättää sitten vastata:

– Uskon, että EU:ssa pitäisi pyrkiä pysymään. Ei nykymaailmassa yksin pysty olemaan, isot maat tulevat ja vievät.

Työntekijöiden ja työnantajien kiistat, lakot ja epäluottamus ovat toisinaan huolestuttaneet Miettistä. Hän toivoo, etteivät vastakkainasettelut suomalaisten välillä käy liian jyrkiksi.

– Sitä ollaan samassa Suomi-veneessä kuitennii.

Autoa Miettinen saa yhä ajaa. Se on tärkeä osa itsenäisyyttä, joka auttaa häntä jaksamaan. Entä sitten, jos ajo-oikeutta ei enää seuraavassa tarkastuksessa myönnetä?

Se ei pelota.

– Saisin silloinkin ehkä ajaa mopoautolla, tai ainakin sähköavusteisella polkupyörällä voisin käydä kaupassa. Pittää miettiä sitten, kun se on ajankohtaista.

97-vuotias poikamies on tyytyväinen osaansa. Hän nauttii pienistä arjen tarjoamista asioista, ja niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin – elää päivän kerrallaan.

75 vuotta täyttäneitä 1100

Yli yhdeksänkymppisiä on 135

Lapinlahdella asuu noin 9 400 henkeä. Heistä 1 100 on yli 75-vuotiaita.

75 vuotta täyttäneistä erilaisten palveluiden piirissä on lähes joka kolmas, noin 330 henkeä. Tehostetun palveluasumisen piirissä on hieman alle sata, suurin osa kunnan järjestämässä palveluasumisessa ja muutama henkilö muualta ostetussa.

Kotihoidon ja tukipalveluiden asiakkaina on noin 230 yli 75-vuotiasta.

90 vuotta täyttäneitä lapinlahtelaisia on 135.

Lähde: vanhustyönjohtaja Elisa Pajala

Etusivulla nyt