torstai 17.10.2019 Saana, Saini

Lapinlahden ja Varpaisjärven paikallislehti

Millä meriiteillä palkituksi?

Itsenäisyyspäivänä Lapinlahdella juhlittiin paitsi itsenäistä Suomea, myös oman pitäjän urheilu- ja kulttuurisankareita, kun kunta palkitsi menestyneitä ja ansioituneita kuntalaisiaan. Jokainen palkituista on  tunnustuksensa ansainnut. Onnea heille! En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä, eikö näitä palkintoja voisi välillä jakaa vähän uusin perustein.

Tänä vuonna urheilupalkintoja jaettiin kuusi ja kulttuuripalkintoja yksi. Suhde tuntuu tutulta edellisiltä vuosilta. Lapinlahti mainostaa itseään liikunta- ja kulttuuripitäjäksi. Eikä ainoastaan mainosta, vaan ihan oikeasti onkin sellainen. Eikö kulttuurin saraltakin siis löytyisi useampia palkittavia? On kummallista – ja vähän huolestuttavaakin – jos tunnustusta jaetaan lähinnä sellaisissa lajeissa ja harrastuksissa, joissa ansioitumista mitataan kilpailumenestyksellä. Jos sattuu valitsemaan lajikseen vaikkapa huilunsoiton tai öljyvärimaalauksen, saa todennäköisesti puurtaa ja kehittyä lajissaan ihan kaikessa rauhassa ilman vaaraa palkituksi tulemisesta.

Kaikki eivät halua kilpailla. Se ei tarkoita, ettei kaipaisi tunnustusta edistymisestään.

Liikuntapalkinnoilla kuntamme muistaa myös juniori- ja veteraaniurheilijoita. Lapinlahden kaltaisessa kunnassa saman ei pitäisi olla ollenkaan mahdotonta kulttuuripuolellakaan. Junioritaiteilijoita löytyy pitkä rivi vaikkapa parhaillaan Lapinlahden taidemuseossa esillä olevasta lasten ja nuorten Ympärillämme-näyttelystä. Portaanpään opiston Väri-nää -kuvataidekoulu pullistelee rohkeita, itsensä likoon laittavia seniorikulttuurin taitajia. Vuoden kulttuurikasvattajaksikin keksisin helposti ehdokkaita moneksi vuodeksi eteenpäin. Vuoden kulttuuritekona puolestaan olisi tänä vuonna voitu palkita vaikkapa taidemuseon ja Lapinlahti-seuran sukupolvia yhdistävä Entisajan koulu -näyttely tai Teatteri Norsun rohkea ja avoin juhlavuoden produktio Epätäydelliset naiset.

Jos palkittavien määrää ei haluta lisätä, voihan sitä karsiakin. Entä jos jaettaisiin vain Vuoden kulttuuripalkinto ja Vuoden liikuntapalkinto? Kyllä Terhi Mäen MM-menestys tai Kiira Väänäsen suvereenit Suomen ennätykset olisivat riittäviä meriittejä palkinnon saajaksi ihan ”yleisessä sarjassakin”, ei ainoastaan veteraaneissa tai junioreissa.

Kilpailumenestys on toki pätevä peruste palkintojen myöntämiselle, mutta muitakin kriteerejä voisi keksiä. Vai eikö voisi?

Jätä kommentti

*